I shall say this only once

Allo' Allo!

Normandian mainingeissa en ole toki käynyt, viittauksestani huolimatta, mutta kahta englantilaista lentäjää piti piilotella täällä muutaman pääsiäispäivän kunnes kuumailmapallon pallokangas oli ommeltu. Mitähän seuraavaksi, pitääkö kenties ajaa saksalaisella panssarivaunulla?

Pieni kirjoitustauko oli enemmän laiskuutta kuin sattumaa, pahoitteluni arvon lukijat. Luvataan taas sormet partiolaisittain, että kirjoitusmetronomiin puhalletaan lisää höökiä.

Pääsiäinen meni, kuten lopulta odottaa saattoi, laskotellessa ja isännöidessä. Viikosta olisi tullut varmasti kovin pitkä elleivät rakkaat englantilaiset lentäjäni S ja H olisi saapuneet tänne antiikin Kreikkaan, tai siis Uppsalaan (anteeksi mauton Folke-vitsini). Torstaina vietimme rauhaisaa osakuntailtaa ja perjantaina iltaa Flogstassa. Päivät tuli kierrettyä kaupunkia, nauttittua auringosta ja sen sellaista. Lauantaina teimme kävelyretken Gamla Uppsalaan, joka on nimensä veroisesti vanhaa Uppsalaa: kirkko, pari muinaista kumpua, puutaloja ja peltoa, siis rauhallista maalaismaisemaa. Mitenkään kovin erikoinen kokemus Gamlis ei ollut, mutta uskoisin piknik-korin ja väljemmän aikataulun auttavan asiaan. Toisaalta oli vain hiton mukavaa kävellä ja nauttia ensimmäisestä läheskesäpäivästä. En kyllä olisi kaivannutkaan mitään erikoista ja suunnitelmallista kiertoajelumuseopläjäystä, pelkkä lojuminen ja flanööraaminen oli kaikki mitä tarvitsin.

Gamlis kyrka

Lauantai-illan vietin töissä GH:n pubissa Ghubbenissa, ensimmäistä kertaa. Illasta piti tulla kevyt, mutta toisinhan tuollaisina päivinä tuppaa käymään. Viimeiset kolme tuntia baari oli täynnä ja hommaa riitti. Itseäni kiire ei haittaa, mutta normaalisti kuulemma tuollaisina päivinä olisi ollut kolme työntekijää, ei yhtä osaavaa ja yhtä alottelevaa. Selviydyin kuitenkin kaikella kohtuudella: osasin tehdä purilaiset ja nachot sekä laskea olutta. Puhuin tosin pääasiassa englantia, mikä oli lopulta parempi vaihtoehto, sillä ruotsiksi kaiken tuon uuden opettelu olisi ollut turhan vaikeaa minulle ja turhan ärsyttävää Thereselle.

Jäin töiden jälkeen vielä juomaan tippirahani pois, mitä edesauttoi työntekijöille työtingin päätteeksi annettu 40 prosentin olutalennus. Join sekä tätä että tätä. Ensin mainittu (ovh. 49kr) on ykkösluokan tsekkiläistä lageria ja jälkimmäinen (ovh. 89kr) tuhtia, täyteläistä ja makoisaa brittiuutetta. Thomas Hardy Ale 2007 on kyllä hintansa arvoinen, ja ehkä yksi parhaimmista oluista, joita olen yleensäkään juonut. Tosin oluen reilu 11 alkoholiprosenttia pitää huolen siitä, että kovin montaa Thomas Hardya ei sovi juotavan. Sen verran mukavan olon juomat tekivät, että istuimme Theresen kanssa lopulta yli kuuden ja turisimme niitä näitä. Sunnutaipäivä meni hyväntekeväisyydelle, mutta haittaneeko tuo.

Eilen sain viimeinkin tehtyä muntilig-kurssille vaadittavan haastattelutehtävän. En tosin haastatellut tehtävänannon mukaisesti tuntematonta ruotsalaista, vaan erästä osakuntatuttuani, mutta väliäkö tuolla. Pääasia lienee, että teki haastattelun ruotsiksi. Täytyy myöntää, että haastattelun tekeminen jännitti lopulta aika paljon. Yleensä en juuri tuollaisista stressaa, mutta nyt, kaiketi kielen sujuvuuden takia, suuta kuivasi ja hihoissa tutisi. Ei kyllä mennyt kovinkaan hyvin, vaikka haastateltavani ystävällisesti muisti kehua ruotsin kielen taitoani nätein sanankääntein. Sain toki esitettyä kysymykset ja suurin piirtein kiinni siitä, mitä ystäväni minulle yritti selittää, mutta mitään luontevaa keskustelua en saanut aikaan. Sen verran kuitenkin koin onnistuneeni, että palkitsin itseni Samuel Smith Pure Brewed Lagerilla. Voiko tuon makoisammaksi olutta enää tehdä. Kenties, kenties ei. Suosittelen lämpimästi, mikäli saatte joskus tilaisuuden maistaa.

Jatketaan vielä kevyttä itsereflektointia. En edelleenkään ole vakuuttunut siitä, että ruotsin kielen taitoni olisi täällä kovinkaan paljoa karttunut tahi varttunut. Kieli on takkuisaa kuin tukka parhaimmillaan ja ääntäminen svenkeroa, vaikka myönnän tarvittaessa osaavani eläytyä ruotsin kieleen kuin aito birkkalainen ikään. Sanavarasto lienee täällä karttunut, mutta edelleen ne sanat tuppaavat jäämään jonnekin kitalaenmutkaan, "hyrsylänaurua". Kovin on tahmaista siis tämä kielen elo täällä vielä.

Tarkoitukseni on kuitenkin ottaa loppukiri, joka kenties kantaa maaliin saakka, tai ainakin loppusuoralle, jossa yleisö hurraa ja salamavalot räiskyvät kuin muinoin. Ja jos en täällä kieltä opi niin sitten opi. Sitten menen avantoon ja kesytän perkeleeni, vai miten se nyt menikään. Tai tilaan Åborettelserin kesäksi ja syksyllä otan tusinan ruotsin kursseja kotoisella yliopistolla. Kenties.

Simmottis,

NH

p.s. Mainittakoon vielä, että ehdokas 252 sai 42 ääntä ja nauttii niiden ansiosta luottamusta vielä seuraavat kaksi vuotta, tai niin paljon kuin paloa riittää. Kuulemani mukaan ehdokas 252 on erittäin kiitollinen kaikille äänestäjille siitä, että ehdokkaan äänisaalis viime kertaan verrattuna tuplaantui.