Terveisiä Uppsalasta. Nyt olen sitten viimeinkin asettunut aloilleni ja saanut systeemit suht kuntoon, mistä kertonee myös tämän blogin avaaminen. Mitään säännöllistä päivitystahtia en lupaan, kunhan joskus tänne jotakin kirjoittelen (tai mikäli sosiaalinen elämä kurjistuu niin sitten vaikka monta postausta päivässä). Kuulumisia ja semmoisia siis…
Asuntoni Hotel Uppsalassa on ihan ok, mutta ei täällä kyllä paljoa kesäpuvulla tule elvisteltyä. Plussaa täytyy antaa erityisesti sijainnista, sillä täältä kävelee 15 minuutissa kaikkialle, minne ihmisen täytyy vain kävellä. Lisäksi talossa on hiton turvallista, lähes Chris. Lambert ja Linnoitus –turvallista. Sisälle asuntooni päästäkseni täytyy minun höylätä avainkorttia neljä kertaa. Ovelat toki kiertäisivät respan kautta, josta käytävälleni pääsee ilman korttia. Tupakointitila löytyy parin kerroksen päästä, mutta sinnekin täytyy mennä avainkortilla. Voi kansankoti enää enempää suojella vieraitaan, kysyn?
Mieleistä kämpässäni on myös tilan määrä sekä suhteellisen ok suihkuvessasysteemi, eli kylpyhuone. Huonoja, joskin elämisen kannalta suhteellisen pieniä juttuja onkin sitten hieman enemmän. Netti toimii kyllä, mutta on usein armottoman hidas (tai sitten tämä johtuu käytävän jenkeistä, jotka lataavat kotimaista elokuvaa 24/7). Säilytystilaa ei ole kuin yhden kaapin, kirjoituspöydän ja keittiön kaappien verran. Ei, sillä että ihminen kauheasti kaipaisi tavaratilaa, mutta joku kirjahylly edes voisi olla mukava, varsinkin kun kämpän seinille ei ripustaa mitään tauluja/julisteita. Kuinka typerää se on? Ihan kuin maalattuun kiviseinään tulisi vahinkoja. Sitten tämäkin on vain turvallisuusseikka, jota kehittymätön ymmärrykseni ei käsitä; seinistä voi valua rapistunutta kamaa ja se voi sitten mennä yllä simmuun, tai jotain. Jääkaappi ja yksi ruokakaappi riittänevät ehkä, katsotaan jahka tulee ostettua lisää safkaa.
Siivousvälineitä en ole löytänyt, yhtä kämäistä rikkalapiota ja harjaa lukuun ottamatta. Imuri täällä pitäisi jossain olla, mutta en ole sitä vielä löytänyt. Kenties huomenna.
Suurin miinus tulee kuitenkin siitä, että täällä ei juurikaan saisi laittaa ruokaa. Kyllä, kämpässä on keittonurkkaus, missä saa sääntöjen mukaan vain lämmittää ruokaa, ei kokata. Tämä johtunee siitä, että hellalevyjen yläpuolelle ei ole asennettu minkäänlaista ilmanvaihtosysteemiä, mikä taas johtaa siihen, että ruuankäry leviää kämppään. Tämä ei sinänsä ole kovinkaan paha asia, mutta yhdistettynä herkkään palohälytinjärjestelmään ja 500 euron uhkasakkomaksuun niin en viitsi hirveästi keittotaitojani täällä kartuttaa. Näppärät naapurini ovat toki keksineet tähänkin keinon: teipataan muovikassi palohälyttimen päälle ja avataan ikkuna niin johan voi taas tehdä sapuskaa.
Mielelläni kyllä söisin täällä kotona mahdollisimman paljon, sillä Uppsala ei ole samanlaista kouluruokaa kuin meillä Turussa. Muutama nationi tarjoaa lounasta, mutta nekin ovat kalliimpia kuin kotimaassa.
Ihmiset täällä käytävällä ovat ihan mukavia, vaikka en varsinaisesti heitä vielä juurikaan tunne. Pallomerihenkeä täällä tunnutaan kuitenkin vaalittavan, ainakin keskikäytävän tyyppien välillä. Ympäri maailmaa on tänne kuitenkin osannut ihmisiä saapua: Singapore, Yhdysvallat ja se pieni Hawajin saari, Puola, Kiina, Malesia, Venäjä, Italia, Espanja, Islanti… islantilaisia on itse asiassa kolme täällä. Se on kuulkaa aika paljon kun heidän koko saarella asuu ehkä noin 40 ihmistä ja miljoona lammasta ja haikalaa.
Tänään kävin kuuntelemassa musiikkia Uppsalan Tuomiokirkossa. Siitä lisää seuraavassa jaksossa.
Tataa,
NH
Asuntoni Hotel Uppsalassa on ihan ok, mutta ei täällä kyllä paljoa kesäpuvulla tule elvisteltyä. Plussaa täytyy antaa erityisesti sijainnista, sillä täältä kävelee 15 minuutissa kaikkialle, minne ihmisen täytyy vain kävellä. Lisäksi talossa on hiton turvallista, lähes Chris. Lambert ja Linnoitus –turvallista. Sisälle asuntooni päästäkseni täytyy minun höylätä avainkorttia neljä kertaa. Ovelat toki kiertäisivät respan kautta, josta käytävälleni pääsee ilman korttia. Tupakointitila löytyy parin kerroksen päästä, mutta sinnekin täytyy mennä avainkortilla. Voi kansankoti enää enempää suojella vieraitaan, kysyn?
Mieleistä kämpässäni on myös tilan määrä sekä suhteellisen ok suihkuvessasysteemi, eli kylpyhuone. Huonoja, joskin elämisen kannalta suhteellisen pieniä juttuja onkin sitten hieman enemmän. Netti toimii kyllä, mutta on usein armottoman hidas (tai sitten tämä johtuu käytävän jenkeistä, jotka lataavat kotimaista elokuvaa 24/7). Säilytystilaa ei ole kuin yhden kaapin, kirjoituspöydän ja keittiön kaappien verran. Ei, sillä että ihminen kauheasti kaipaisi tavaratilaa, mutta joku kirjahylly edes voisi olla mukava, varsinkin kun kämpän seinille ei ripustaa mitään tauluja/julisteita. Kuinka typerää se on? Ihan kuin maalattuun kiviseinään tulisi vahinkoja. Sitten tämäkin on vain turvallisuusseikka, jota kehittymätön ymmärrykseni ei käsitä; seinistä voi valua rapistunutta kamaa ja se voi sitten mennä yllä simmuun, tai jotain. Jääkaappi ja yksi ruokakaappi riittänevät ehkä, katsotaan jahka tulee ostettua lisää safkaa.
Siivousvälineitä en ole löytänyt, yhtä kämäistä rikkalapiota ja harjaa lukuun ottamatta. Imuri täällä pitäisi jossain olla, mutta en ole sitä vielä löytänyt. Kenties huomenna.
Suurin miinus tulee kuitenkin siitä, että täällä ei juurikaan saisi laittaa ruokaa. Kyllä, kämpässä on keittonurkkaus, missä saa sääntöjen mukaan vain lämmittää ruokaa, ei kokata. Tämä johtunee siitä, että hellalevyjen yläpuolelle ei ole asennettu minkäänlaista ilmanvaihtosysteemiä, mikä taas johtaa siihen, että ruuankäry leviää kämppään. Tämä ei sinänsä ole kovinkaan paha asia, mutta yhdistettynä herkkään palohälytinjärjestelmään ja 500 euron uhkasakkomaksuun niin en viitsi hirveästi keittotaitojani täällä kartuttaa. Näppärät naapurini ovat toki keksineet tähänkin keinon: teipataan muovikassi palohälyttimen päälle ja avataan ikkuna niin johan voi taas tehdä sapuskaa.
Mielelläni kyllä söisin täällä kotona mahdollisimman paljon, sillä Uppsala ei ole samanlaista kouluruokaa kuin meillä Turussa. Muutama nationi tarjoaa lounasta, mutta nekin ovat kalliimpia kuin kotimaassa.
Ihmiset täällä käytävällä ovat ihan mukavia, vaikka en varsinaisesti heitä vielä juurikaan tunne. Pallomerihenkeä täällä tunnutaan kuitenkin vaalittavan, ainakin keskikäytävän tyyppien välillä. Ympäri maailmaa on tänne kuitenkin osannut ihmisiä saapua: Singapore, Yhdysvallat ja se pieni Hawajin saari, Puola, Kiina, Malesia, Venäjä, Italia, Espanja, Islanti… islantilaisia on itse asiassa kolme täällä. Se on kuulkaa aika paljon kun heidän koko saarella asuu ehkä noin 40 ihmistä ja miljoona lammasta ja haikalaa.
Tänään kävin kuuntelemassa musiikkia Uppsalan Tuomiokirkossa. Siitä lisää seuraavassa jaksossa.
Tataa,
NH
Onnea rikkalapion johdosta. Toivottavasti et kuole nälkään siellä.
VastaaPoista-Sami
Terveiset täältä valtameren takaa! Täällä on lunta ja hippoja ja sika paistuu! Täällä kanssa kello on tänään helvetisti ja ihmiset syövät lähinnä Rosso-nimisessä tavernassa. Keskellä kaupunkia on suuri reikä!
VastaaPoistaKunnallisvaltuutettu Matti Schrey oli käynyt Raision valtuuston kokouksessa käsiksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Pekka Närhiseen. Matti siis saanee uransa toisen pahoinpitelysyytteen, tällä kertaa täysi-ikäiseen kiinni käymisestä.
Sellaista tänne valtameren taakse! Onnea ja vointeja sinne valtameren taakse! Tulkaa käymään eikun tullaan käymään! Huomenna mennään häämessuille mistä saa ehkä risteilyn. Viimekinvuonna sai.
-mikka.
Täällä voi seurata merentakaista elämää seuraamalla Uppsalan sairaala-nimistä sarjaa televiissiosta. Interkulturell, ju.
VastaaPoistaHoppas, että allt menee okej, etkä saa palohälytystä päälle.
Kiitoksia terveisistä. Erityisesti Matti Schrey -uutinen oli mielenkiintoinen. Luultavasti kommunisti oli astunut Matin "meidän pihalle" ja siksi uhannut Matin yksityisyyttä, minkä takia Matti otti lenkin? Vai ottiko hän lenkin? Oliko kyseessä vain tavallinen takinrepimisote?
VastaaPoista