Lauantai-ilta kotona. Kyllä, ei juurikaan tekemistä. Siksi ajattelin jakaa teille muutaman rivin opinnoistani.
Tulin Uppsalaan tarkoituksenani vain ja ainoastaan Ruotsin kielen oppiminen. Päätin, että parhaiten sitä kai oppii kielitunneilla, joita minulla on nyt siis kaksi: puhe- ja kirjoituskurssi. Kurssit ovat hyvin työläitä, ja esimerkiksi kirjoituskurssilla on tarkoitus kaiketi kirjoittaa tavallisten läksyjen lisäksi essee joka viikko. Tekemällä kaiketi kuitenkin oppii, joten täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Kielenoppimista helpottaa myös se ikävähkö tosiasia, että opetus on pelkästään Ruotsiksi.
Huono puoli on se, että olen joutunut käyttämään kirjaostoihin jo lähes 700 kruunua, koska kirjat on oltava ja ostettava. Vielä pitäisi hankkia yksi noin 50 sivuinen vihko fonetiikan parantamiseen, mutta en hitto vie maksa siitä 270 kruunua. Jotenkin sen kai voi kopioida, vaikka toisaalta olen ihan varma, että niitä ei saa kopioida ja jos niin tekee niin ruotsalaiset saavat hepulin ja soittavat poliisin tai jotain. Täällä kun tunnutaan uskovan sääntöjä vähän liiankin kanssa.
Yhteensä minulla on siis opetusta keskimäärin viisi tuntia viikossa, mikä ranskalaisittain sanottuna on pas mal. Jääpähän aikaa muuhunkin. Ekoilla tunneilla oli ihan mukavaa. Ryhmämme koostuu pääosin suomalaisista ja saksalaisista vaihtareista sekä työnperässä maahanmuuttaneista tyypeistä. Suurimman osan aksenteista saa selvää, paitsi erään kiinalaisen naisen, mikä on hieman noloa, koska en vain ymmärrä, mitä hän sanoo. Noh, ehkä se siitä sitten ajan kanssa, sano.
Voin myös hyvällä omatunnolla jättää muutaman tunnin paitsi kun visiteeraan Suomessa. Täytyy vaan muistaa tehdä läksyt :) Toisinkin voisi olla. Kuulin yhdeltä vaihtarilta, että heillä on jollain tunnilla kolmen poissa olon sääntö: Yhden saa olla pois ilman sanktioita, toisesta joutuu kirjoittamaan esseen ja kolmannesta lentää ulos kurssilta. Kuulostaa siis kalifornialaiselta rangaistussysteemiltä; noh, mitäs olit kipeä, ensi vuonna uudestaan... Täällä joutuu sitä paitsi rekisteröitymään kaikille kursseille. Menevät sekaisin jos vain marssit jollekin tunnille kuuntelemaan. Pitänee tottua, tämä kun taitaa olla vähän parempien yliopistojen meininki :)
Ruotsin kurssien lisäksi minulla on yksi historian essee suoritettavanani. Sen voi tehdä milloin huvittaa, mikä on mukavaa. Tarkoitukseni on myös aloittaa gradua, tehdä vähän juttuja Suomeen, kirjoittaa kaunokirjallisuutta, valokuvata, lukea... Jossain vaiheessa pitäisi vielä ehtiä matkustamaankin ja ehkä jopa työskennellä osakunnalla.
Eilen olin saunomassa. Se oli mukavaa, vaikka minut pakotettiinkin puhumaan vain ruotsia saunassa oloajan. Selvisin, joskin välttävästi. Saunakin oli ihan kunnollinen, etenkin sen jälkeen kun heitti hieman löylyä. Hymiö.
Kuulin juuri, että Waldo's People voitti Suomen euroviisukarsinnat. Mitähän viisufanaatikko Ukki S. tähän sanoo? Happo, mitkä ovat oddsit? Olen sitä mieltä, että menneisyydessä on monta asiaa, jotka tulisi ottaa uudelleen käyttöön ja retro on ihan yes, mutta joku kohtuus siinäkin asiassa pitää olla. Ihmiset ovat menettäneet kohtuuden käsityksen ja siksi tällaista tapahtuu. Aikakoneen vielä ymmärsin, mutta että Waldo. Ja jotkut hullut vielä äänestivät sitä (joko ihmisillä on liiaksi rahaa tai huonoa musiikkimakua). Kohta ne kai kaivavat naftaliinista Sound of Relsin. Se voisi tosin tehdä vain ihan hyvää Ressun uralle. Vaikka ei sillä, euroviisut kaikessa merkittämättömyydessä ovat camppia kokolailla, joten Waldo sopinee sinne ihan hyvin jonon jatkoksi.
Voisiko Selin tehdä elokuvan Kojosta ja vuoden 1982 saavutuksista? Kojoa esittäisi Juha Veijonen tai Martti Suosalo, Ilkeää manageria Ilkka Koivula, Suomen ylituomaria Santeri Kinnunen ja bändissä koheltaisivat Mikko Kouki, Jussi Lampi, Samuli Edelmann ja Jasper Pääkkönen. Säveltäjää esittäisi Janne Virtanen ja elokuvan ainoa naisosa menisi tietyisti Laura Malmivaaralle. Hitto, sitä minä menisin katsomaan.
Noh, hyvää jatkoa jos oma ei riitä.
NH
Tulin Uppsalaan tarkoituksenani vain ja ainoastaan Ruotsin kielen oppiminen. Päätin, että parhaiten sitä kai oppii kielitunneilla, joita minulla on nyt siis kaksi: puhe- ja kirjoituskurssi. Kurssit ovat hyvin työläitä, ja esimerkiksi kirjoituskurssilla on tarkoitus kaiketi kirjoittaa tavallisten läksyjen lisäksi essee joka viikko. Tekemällä kaiketi kuitenkin oppii, joten täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni. Kielenoppimista helpottaa myös se ikävähkö tosiasia, että opetus on pelkästään Ruotsiksi.
Huono puoli on se, että olen joutunut käyttämään kirjaostoihin jo lähes 700 kruunua, koska kirjat on oltava ja ostettava. Vielä pitäisi hankkia yksi noin 50 sivuinen vihko fonetiikan parantamiseen, mutta en hitto vie maksa siitä 270 kruunua. Jotenkin sen kai voi kopioida, vaikka toisaalta olen ihan varma, että niitä ei saa kopioida ja jos niin tekee niin ruotsalaiset saavat hepulin ja soittavat poliisin tai jotain. Täällä kun tunnutaan uskovan sääntöjä vähän liiankin kanssa.
Yhteensä minulla on siis opetusta keskimäärin viisi tuntia viikossa, mikä ranskalaisittain sanottuna on pas mal. Jääpähän aikaa muuhunkin. Ekoilla tunneilla oli ihan mukavaa. Ryhmämme koostuu pääosin suomalaisista ja saksalaisista vaihtareista sekä työnperässä maahanmuuttaneista tyypeistä. Suurimman osan aksenteista saa selvää, paitsi erään kiinalaisen naisen, mikä on hieman noloa, koska en vain ymmärrä, mitä hän sanoo. Noh, ehkä se siitä sitten ajan kanssa, sano.
Voin myös hyvällä omatunnolla jättää muutaman tunnin paitsi kun visiteeraan Suomessa. Täytyy vaan muistaa tehdä läksyt :) Toisinkin voisi olla. Kuulin yhdeltä vaihtarilta, että heillä on jollain tunnilla kolmen poissa olon sääntö: Yhden saa olla pois ilman sanktioita, toisesta joutuu kirjoittamaan esseen ja kolmannesta lentää ulos kurssilta. Kuulostaa siis kalifornialaiselta rangaistussysteemiltä; noh, mitäs olit kipeä, ensi vuonna uudestaan... Täällä joutuu sitä paitsi rekisteröitymään kaikille kursseille. Menevät sekaisin jos vain marssit jollekin tunnille kuuntelemaan. Pitänee tottua, tämä kun taitaa olla vähän parempien yliopistojen meininki :)
Ruotsin kurssien lisäksi minulla on yksi historian essee suoritettavanani. Sen voi tehdä milloin huvittaa, mikä on mukavaa. Tarkoitukseni on myös aloittaa gradua, tehdä vähän juttuja Suomeen, kirjoittaa kaunokirjallisuutta, valokuvata, lukea... Jossain vaiheessa pitäisi vielä ehtiä matkustamaankin ja ehkä jopa työskennellä osakunnalla.
Eilen olin saunomassa. Se oli mukavaa, vaikka minut pakotettiinkin puhumaan vain ruotsia saunassa oloajan. Selvisin, joskin välttävästi. Saunakin oli ihan kunnollinen, etenkin sen jälkeen kun heitti hieman löylyä. Hymiö.
Kuulin juuri, että Waldo's People voitti Suomen euroviisukarsinnat. Mitähän viisufanaatikko Ukki S. tähän sanoo? Happo, mitkä ovat oddsit? Olen sitä mieltä, että menneisyydessä on monta asiaa, jotka tulisi ottaa uudelleen käyttöön ja retro on ihan yes, mutta joku kohtuus siinäkin asiassa pitää olla. Ihmiset ovat menettäneet kohtuuden käsityksen ja siksi tällaista tapahtuu. Aikakoneen vielä ymmärsin, mutta että Waldo. Ja jotkut hullut vielä äänestivät sitä (joko ihmisillä on liiaksi rahaa tai huonoa musiikkimakua). Kohta ne kai kaivavat naftaliinista Sound of Relsin. Se voisi tosin tehdä vain ihan hyvää Ressun uralle. Vaikka ei sillä, euroviisut kaikessa merkittämättömyydessä ovat camppia kokolailla, joten Waldo sopinee sinne ihan hyvin jonon jatkoksi.
Voisiko Selin tehdä elokuvan Kojosta ja vuoden 1982 saavutuksista? Kojoa esittäisi Juha Veijonen tai Martti Suosalo, Ilkeää manageria Ilkka Koivula, Suomen ylituomaria Santeri Kinnunen ja bändissä koheltaisivat Mikko Kouki, Jussi Lampi, Samuli Edelmann ja Jasper Pääkkönen. Säveltäjää esittäisi Janne Virtanen ja elokuvan ainoa naisosa menisi tietyisti Laura Malmivaaralle. Hitto, sitä minä menisin katsomaan.
Noh, hyvää jatkoa jos oma ei riitä.
NH
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti