GH

Holocaustin uhrien muistomerkki Berliinin Mittessä

Berliini tuli nähtyä ja koettua, jälleen kerran. Erittäin mukavan ja mielenkiintoisen reissun sai Sh järjestettyä, vaikka välillä aikataulu olikin turhan kiireellinen. Viihdyin edelleen hyvin Berliinissä, joka tuntuu kerta kerralta yhä enemmän omalta "turistikaupungilta", vaikken kieltä osaakaan. Ainoa harmi oli, että kaupunki tuntui tällä kertaa olevan itsekin periodivapaalla, sillä iltaohjelman puolesta matkamme oli hieman tavanomainen. Olisi ollut kiva esim. katsomassa peliä, mutta minkäs teet kun pelaavat vain viikonloppuisin.

Häät oli myös ihanat. Kiitoksia niistä A&A:lle ja onnea vielä kerran!

Viime postauksessa tuli puhuttua nationeista ja nyt ajattelin lyhyesti referoida sitä, miksi valitsin Gästrike-Hälsinge nationin.

Valinta oli itselleni, kuten varmasti monelle vaihtarille, sattuman kauppaa. Tapasin ensimmäisellä pubrundanilla muutaman GH:n jäsenen, jotka puhuivat kovasti omansa puolesta. Vaihtoehtoina minulla oli myös Värmlands, Kalmar ja VG, mutta pienen pohdinnan jälkeen tuli valittua GH, osittain järkeilyn, osittain pelkän tunteen kautta. Monelle vaihtarille tärkeintä on ollut ilmainen sisäänpääsy klubeihin tai hitusen halvempi ruoka, mutta itselläni painoivat vaakakupissa hieman toiset vaikuttimet.

GH's nationhuset

Tahdoin ensi sijaisesti valita jäsenmäärältään pienemmän osakunnan, koska hypoteesini oli, että pienemmällä porukalla on mukavaa ja ihmisiin tutustuu helpommin. En myöskään halunnut liittyä niihin osakuntiin, jotka keräävät suurimmat määrät vaihtareita, sillä tarkoitukseni on alusta lähtien ollut tavata myös alkuperäisasukkaita ja hieman vältellä pallomerihenkeä. Ei muissa vaihtareissa mitään pahaa ole, mutta vaihdossa ollessa meininkin voi helposti mennä siihen, että hengaa päivät pitkät pelkästään vaihtareiden seurassa ja kotiin lähdettyä tulee huomanneeksi, että eipä sitä kieltä sittenkään oppinut.

GH:lla tarjonta on ollut tähän asti erittäin monipuolista, vaikka pienempi osakunta onkin. GH:n pubi Ghubben on auki jokapäivä 18-01 ja hakkaa tarjonnallaan ja atmosfärillään muut kollegansa; Ghubbenissa on tällä hetkellä yli 150 olutlaatua tarjottavana, joten valinnanpuutetta ei asiakkaan tarvitse kärsiä. Lisäksi maisteltava on myös ihan kohtuullisesti viskiä ja tarjolla aina "päivän viski". Hinnat oluissa vaihtelevat 25 kruunusta 280 kruunuun.


Pubin lisäksi GH:lla on klubi pari kertaa kuukaudessa, jonne tietääkseni jäsenenä pääsen ilmaiseksi (muuten 60kr). Kerran olen ollut, mutta en kovin kauaa viihtynyt, sillä istumaan ei juurikaan päässyt, koska kaikkihan tanssivat. Lisäksi lauantaisin on Fika ja illalla ravintola 2 rum och kök. Sunnuntaisin on erinomainen brunssi, jossa tarjolla on aamupalatarvikkeiden lisäksi piirakoita, pizzaa, salaatteja, ruotsalaisia pannukakkuja, pirtelöä, mehua, kahvia yms. Viimeksi tarjolla oli mm. etanoita. Brunssi kustantaa 60kr ja niin paljon saa syödä että napa ruskaa.

Näiden lisäksi osakunta järjestää erilaista ohjelmaa, kuten sitsejä ja muita bileitä. GH:lla on myös muutama kerho, kuten laulu, soitanta, urheilu, joihin voi liittyä. Hyödyntää voi myös osakunnan historiaan keskittynyttä kirjastoa, lukea osakunnan lehteä tai vaikkapa hakea kymmenien tuhansien arvoisia stipendejä. Huippuna osakunta tarjoaa viiden-kuuden vuoden jatkotutkija-apurahaa. Niin ja tutkinto-opiskelijoille on tarjolla myös muutama asuntola osakunnan toimesta.

Gästrike-Hälsinge nation.

Perjantaina on osakunnalla ensimmäiset kunnon sitsit eli gasquet, jonne pääsen osallistumaan. Tosin ne ovat teemalla kauhu, mutta ei kai se haittaa. Ainoa huono puoli on, että joudun ylihuomiseksi etsimään jostain itselleni kasvovärejä, jotta minullakin on edes jokin kostyymi päällä (kiitos kysymästä, päälläni on myös vaatteet). Ensi viikon perjantaina pääsen sitten ensi kertaa Flugstaan bilettämään ennen meatmarket-osakuntaa Värmlandsia.

Huhtikuun 3-5 päivä olen Oslossa käymässä, joten silloin ei kannata tulla visiteeraamaan minua. Ei myöskään vappuviikolla, jolloin olen Suomessa.

Kaikki Uppsalassa on suurin piirtein ennallaan. Lunta tuli taas eilen koko päivän ja nyt se sulaa hiljalleen pois. Eilen tein ensimmäiset vaateostokseni ja tarkoitus olisi vielä hankkia parit kengät, kesähattu, kesähuivi, pari t-paitaa ja ehkä jotain muuta kivaa (äidille vink-vink ;). Jahka kevät hiljalleen saa jalansijaa niin teen matkan Tukholmaan Södermalmille ja koitan hankkia jotakin pientä kivaa itselleni.

Jalo ajatukseni on myös kohentaa ruotsalaisen musiikin tietämystäni ja varantojani. Tähän mennessä on tullut hankittua Anna Ternheimin Somebody Outside, Sophie Zelmanin Memory Loves You sekä Cocolle Nina Kinertin Pets & Friends. Levyt ovat täällä sopivasti muutaman euron halvempia ja valikoima ruotsalaisen musiikin osalta totta kai parempi. Ainoa, mitä olen täällä ihmetellyt on levykauppojen vähyys ja pienuus. En ole törmännyt kuin muutamaan kauppaan ja nekin ovat olleet 8-Raidan kokoisia. Ehkä täältä jostain vielä paljastuu joku isompi keskittymä. Kenties.

Lars Winnerbäckin sanoin: Laa-la laa-la laa,

Topi