Minä ja 20 000 muuta

Kulunut viikonloppu oli mitä parhain, varmasti mukavin Uppsalan viikonlopuista. Perjantaina kävin ensimmäistä kertaa ihmettelemässä sekä Flugstan opiskelijalähiöelämää että Värmlandsin 01.00 asti aukiolevaa klubia. Molemmat ihan mielenkiintoisia kokemuksia, vaikken olekaan lähiö- tai saati sitten tanssi-ihminen. Lauantaina oli vuorossa jääpallon Elitserienin mestaruusottelu, josta kiitokset Ommolle, joka ystävällisesti tapahtumaa minulle suositteli.

Asiaa tuntemattomille valaistakoon, että Uppsalan Studenternas IP:lla pelataan tätä nykyä joka vuosi SM bandyfinalen, jonkalaista ei laajuudessaan taida löytyä Suomesta kuin ehkä Kalevan kisoista tai Salpausselän kisoista. Finaalit on pelattu yli sata vuotta vanhalla Studenternasilla 25 kertaa; vuodesta 1991 säännöllisesti. Tänä vuonna vastakkain olivat sarjaa viime vuodet hallinnut Edsbyns IF ja eniten mestaruuksia voittanut Västerås SK. Mestaruuden vei tänä vuonna tiukan väännön jälkeen Västerås.

Bandyfinalen ei ole pelkästään tuo yksi ottelu, vaan tapahtuma on rakennettu kolmipäiväiseksi festivaaliksi, joka sisältää miesten finaalin lisäksi myös naisten ja junioreiden finaalit. Otteluiden lisäksi tapahtumaa höystävät erilaiset oheisjuhlat, haastattelut, musiikkiesitykset ja päätösbileet (ohjelma kokonaisuudessaan). Lipusta maksoimme 145 kruunua/pää, joten mistään kalliista kemuista ei ollut kyse.

Ilmapalloja, lippuja, frakkeja ja mekkoja

Täytyy kyllä myöntää, että tapahtuma oli kokemuksena kerrassaan mainio, vaikka en ennen sitä juuri bandysta mitään tietänytkään. Olimme (Sebatian, ER, Laura ja minä) tosin vain miesten finaalissa, emmekä nauttineet muista jutuista, mutta silti. Onneksemme lauantaille siunaantui kaunis ja aurinkoinen, joskin hieman kolea sää, joten ottelua ei tarvinnut seurata sateessa. Paikalle oli ahtautunut 20 000 katsojaa, mikä teki kokemuksesta entistä paremman, tai ehkä juuri antoi kokemukselle sen kruunun. Faneja oli enemmän kuin suomalaisissa urheilutapahtumissa ja kännisiä suurin piirtein saman verran, mutta silti tunnelma oli hyvin rauhaisa ja iloinen. Suurin kuumotus poliiseille ja vahdeille taisi tulla muutamasta soihdusta, joita stadionilla sytytettiin.

Oikealla Edsbyn fanien pääjoukko

Kokemuksemme ainoa varjopuoli oli, että unohdimme ottaa taskumatit mukaan, joten lämmikettä joutui hakemaan pienen liikunnan voimin. Itse asiassa meidän olisi pitänyt ottaa mukaan salkku ja termareita, joita näkyi joka puolella. Joka viereemme sattuneilla porilaisilla oli asiaan kuuluvasti salkku mukana (kyllä, katsomossa yli 20 000 henkeä ja me seisoimme porilaislauman vieressä). Ilmeisesti tämä salkkutapa on ollut vuosia käytössä kyseisessä tapahtumassa; katsomossa näkyikin paljon vanhoja gubbeja, jotka ovat todennäköisesti käyneet katsomassa pelejä jo vuosikausia salkkuineen.

Porilaisten salkku

Niin ja jos jotakuta kiinnostaa niin kannatimme Edsbynia, mikä johtui pitkälti siitä, että päädyimme seuraamaan peliä joukkueen fanikatsomon toiseen osaan.

Västeråsin voitonjuhlat

Pelin jälkeen menimme syömään GH:n ravintolaan, joka oli kaikesta osakuntakutoisuudestaan huolimatta hyvin miellyttävä paikka. Ruoka oli hyvää ja edullista: söin alkupalaksi juustoleipiä, pääruuaksi jänistä salsalla ja jälkiruuaksi creme bruleen. Kyytipojaksi olut ja puolikas pullo viintä, ja koko lysti maksoi noin 25 euroa. Ruuan jälkeen lähdimme vielä Katjan helsinkiläisten kavereiden kanssa pubikierrokselle ja sieltä Flugstaan jatkoille, jossa pelasimme mm. Sing Star -karaokepeliä; voitte arvata, kuinka minä suoriuduin lauluistani. Sunnuntaina oli vielä vuorossa V-Dalan brunssi sekä kaksi, vähintäänkin hyvin erilaista ja laatuista, ihmissuhdedraamaa: Vicky Cristina Barcelona ja Sex & the City. Näistä ehkä myöhemmin lisää.

Huomenna ajattelin mennä Tukholmaan ostamaan rikkoutuneiden farkkujeni tilalle uudet, on kuulemma alennusmyynti Åhlenssilla.

Riks-raks,

NH