Kysymyksiä avoinna

Tänään on taas tuntunut paljon mukavammalta olla Uppsalassa kuin eilen. Jostain syystä nuo paluumaanantait ovat aina joltensakin raskaita, kenties laivamatkan, kenties henkisen eron aiheuttamia. Nyt pikemminkin tuntuu siltä, että pahus vie kun aika vähenee täällä kuin osaaminen Suomessa. Tälle viimeiselle kuulle on jäänyt kovin paljon sellaista, mitä olisi pitänyt jo aikaisemmin ymmärtää tehdä, mainittakoon nyt vaikkapa jalkapallo-ottelussa käynti. Nyt tuntuu jopa siltä, että voisihan täällä vielä kesäkuun viettää, vaikkei opiskeluja silloin enää olisikaan. Myönnän, että tähän ajatukseen vaikuttaa muutaman ystävän heitto siitä, että kesäkuussa voisi matkustaa myös Uppsalaan.

Tätä ratkaisua haittaa lievän koti-ikävän lisäksi myös se tosiasia, että 2.6. pitää olla Ratinassa kuuntelemassa kun Pomo E-kadun bändinsä kanssa tuuppaa tajuntaan aimo laatikollisen rockhekumaa, ja 6.6. pitää ja saa olla Pohjanmaalla todistamassa kun C&M sanoo virallisesti tahdon.

Tämän päivän kismityksen aiheuttaa se onkelma, että tulen taas käymään Turussa 14.-16. tai 17.5. eräiden syiden johdattelemana ja samaan aikaan täällä olisi pari futisottelua jonne mennä. Tukholmaan ehdin toki vielä myöhemminkin, mutta paikallisen IK Siriuksen matsit taitavat jäädä sivu suun. Ainoat vaihtoehdot on joko A) tulla Turkuun vasta torstaina aamulaivalla ja kärsiä sekä aamulaivasta että Inter-TPS -pelin missaamisesta, tai B) lähteä takaisin jo lauantai-illalla, maksaa ylimääräiset 40 euroa matkasta sunnuntaihin verrattuna. A-vaihtoehdon toteutuessa näkisin cup-pelin Sirius mot AIK ja b-vaihtoehdon kanssa Siriuksen superettan-pelin. Kahden vaiheilla, pakko tehdä päätöksiä. Päätökset ahdistavat.

Oslon vuononpohjukkaa linnalta nähtynä

Oslon reissusta taisi unohtuman kertoman kokonaan. Lyhyesti tähän siitä siis vielä. Oslon kokemus oli lopulta aika ristiriitainen kokemus, mikä johtui kaupungin jotenkin hajanaisesta otteesta, mutta osin myös harmaasta ilmasta, joka ei ollut mitenkään omiaan näyttämään kaupungista sitä kauniimpaa puolta. Ja ei, en tässä nyt yritä väittää, että kolmen päivän aikana olisi mahdollista ottaa haltuun niinkin suurta kaupunkia kuin Osloa.

Oslon ristiriitaisuutta korosti todennäköisesti se tieto, että olemme saapuneet yhteen maailman kalleimmista kaupungeista ja kuitenkaan näky ei ollut sitä. Paikka tuntui kovin levottomalta, niin ihmisten kuin rakennustenkin toimesta, eikä ainakaan ensimmäinen puraisu kaupungista ollut kovinkaan maukas. En voi väittää, että puraisussa olisi ollut marjalude, mutta jotenkin levoton tunne kaupungista jäi, paljon enemmän, mitä esimerkiksi Tukholmasta. Onneksi kokemus kuitenkin parani matkan aikana.

Visiteerasimme sekä Vigelandin patsaspuistossa, joka oli kaikessa monumentaalisuudessaan aika huikea (pelkästään puiston suurinta patsasta rakennettiin muistaakseni 14 vuotta) että Munch-museossa, josta pidin. Kokemusta ei pilannut se tosiasia, että Munchin suurimmat teokset olivat piilossa/restauroitavana. Voitte kuvitella, että museon turvajärjestelmät ovat tätä nykyä huippuluokkaa, harvemmin törmää museossa mm. siihen vaatimukseen, että kaikki tavarat taskussa tulee läpivalaista.

Fallosmonoliitti

Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Nobel Museum, jossa oli Nobelin rauhanpalkinnosta kertovan näyttelyn lisäksi myös hyvin onnistunut ja mielenkiintoinen, koskettavakin valokuvanäyttely unelmista ja haaveista sekä poluista niiden toteuttamiseksi. En tähän hätään löytänyt linkkiä näyttelyyn, mutta joka tapauksessa se oli hyvä museo se.

Meidän Martti

Mieleen jäivät myös molemmat ruokailumme: ensimmäinen oli mongolian barbequessa, jossa söimme buffet-menun, joka tarkoitti valikoimaa erilaisia lihoja, kasviksia ja kastikkeita, jotka paistettiin silmien edessä isolla levyllä. Kyydiksi sai perunaa ja riisiä. Ja hitto, että oli hyvää. Toisena päivänä söimme marokkolaisessa, jossa paikallinen mix plate hummuksineen ja leipineen oli varsin, hmmm, maukasta. Muu matkaseurueen syödessä tavan yhden lautasen ateriaa oli mukavaa itse vallata yhden kolmanneksen pöytäpinta-alasta omilla sörsseleillä.

Molemmat ruuat lähtivät alta 20 euron, mikä ei Oslossa ollut paha, verrattuna vaikka Seben mukavassa keskustaravintolassa juomaan lähes 9 euron tuoppiin. Halpa kaupunki Oslo ei missään nimessä ole, mutta ei myöskään ylivoimaisen kallis, varsinkin jos osaa säästää oikeissa kohdissa, kuten julkisissa; kävellen kun pääsee kätevästi melkein minne vain. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli myös se, että paikallisesta ICAsta ei saanut enää lauantaina klo. 18.00 jälkeen ostettua olutta. Odotelkaa vain niin tämä villitys saapuu jossain vaiheessa myös Suomeen, mikäli sosiaaliministereinämme jatkaa yhtä kirkasotsaisia tumppuja jatkossakin.

Kaunis kaupunki Oslo on varmasti erityisesti kesällä, mutta yllättävän rähjäistä tai kiillottamatonta siellä oli myös hyvinkin keskustassa. En tiedä odotinko jotakin purkkasiistiä postikorttikaupunkia vai miksi näkymä pääsi yllättämään, jotenkin kuitenkin ajattelin, että öljyrahoilla siellä olisi hurskasteltu enemmänkin. Mielenkiintoista oli myös nähdä paljon kerjäläisiä ja köyhiä. Ei se kapitalismi tee kaikkia rikkaaksi, vaikka kuinka öljyrahoja kansalaisille säästetäänkin.

Mainittakoon myös, että junamatka Osloon lisäsi matkakokemuksen positiivisuutta, vaikka matka kestikin suuntaansa aika monta tuntia. Tai ehkä juuri siksi. Junamatkalla tuntui pääsevän taas paljon aidommin kiinni itse matkustamiseen, joka eroaa kovasti lentomatkustamisen aikahuijauksesta. Matkamme meni oikeastaan myöhästelyistä huolimatta, vain paluumatkan keskellä paikkamme vallannut mummo hieman häiritsi (ei sillä, etteikö mummolla olisi ollut oikeutta istua juuri lippunsa oikeuttamassa paikassa, mutta kuitenkin). En tiedä mitä muut matkakumppanit pitivät junailun autuudesta, mutta itselleni se toi kivaa vaihtelua yleensä yksitasoisten kanssa matkustamiseen. Matkan aikana syntyi myös eräs valokuvausidea, jonka ehkä joskus toteutan ja näyttelyn järjestän.

Kannanotto Oslon keskustassa

Tänään söin ensimmäiset mansikat Uppsalan kevään tahi uskaliaasti jopa alkukesän kunniaksi, täällä kun maa vihertää kuin Komsi parhaimmillaan, ja sateessa tuoksuu niin kesä, että tekee mieli vain nuuhkia ilmaan.

Tiedäthän miltä maistuu marjalude, kun luulet maistavasi mansikkaa...

NH