Häistä palautunut, Uppsalan usva ja humu ikkunan alla. Häät olivat mukavat, kiitoksia niistä erityisesti hääparille, mutta myös vieraille. Morsian näytti kauniilta ja sulhanenkin.
Pieni purku tämän päiväisestä puheestani, jonka viimeinkin sain pidettyä. Ei mennyt kovin hyvin, ei. Sain hyvää palautetta kokonaisuudessaan, mutta ihmiset ja eritoten opettajat ovat liian kilttejä. Puheen rytmi, äänen kuuluvuus, aihe (yleinen äänioikeus ja vuodet 1906-07) sekä kokonaisuuden hallinta olivat kiitettyjä, mutta tämän jo oikeastaan osasin arvata, sillä kyllähän minä nyt puheita osaan pitää, ja vielä kelpoja osaankin.
Parantamisen varaa olikin sitten tärkeimmissä eli sanoissa ja kieliopissa. Ääntämisessäkin varmasti oli, vaikka siihen ei nyt puututtu. Tosi asiassa hermoilin, sönkötin, unohdin sanoja ja puhuin mitä sattuu -kielioppia. Syytän tästä huonon kielitaitoni lisäksi myös "stolppareita" eli ranskalaisia viivoja, joiden avulla puhe piti pitää (assosioipa lause johonkin ihan toiseen mielikuvan...), apuna ei siis saanut käyttää valmiiksi kirjoitettua puhetta. Haastavaa, kyllä ja samalla hiton ärsyttävää kun ei saa ilmaistua itseään. Ärsyttävää oli myös jälleen saksalais-tsekkiläinen liittouma kielenhallintataitoineen. Ei siinä, mukavia ihmisiä ovat, heikentävät vaan suomalaisten itsetuntoa osaamisineen.
Täällä on kyllä tullut karulla tavalla suomalaisen kieliopetuksen suurin puute esille: puhetaito. Suomalaisessa koulujärjestelmässä kyllä muistetaan istua kielistudiossa ja hioa ääntämistä ja ymmärrystä, mutta siitä ei kuulkaa ole paljoakaan hyötyä, mikäli aikoo joskus käyttää oppimaansa kieltä myös suullisesti. Puhetta ei myöskään ole valmiiden lauseiden toistelu opettajan johdolla. Sitä paitsi ainakin Ruotsin kielessä ääntämistä opetetaan ihan väärin, jos on täkäläisiä uskominen; lähes joka tunnilla tulee palautetta suomalaisten yleisestä väärästä ääntämistavasta. Riikinruotsia, huusi Kaarle Kustaa joukoilleen!
En tiedä miten muut vaihdossa olleet ovat puheen vaikeuteen törmänneet, mutta ainakin minulle se tuottaa suuria vaikeuksia, jopa niissä tilanteissa, joissa sanavarasto riittäisi ihan sujuvaan keskusteluun. Suomi on kieliopin, ei puhumisen maa (mikä heijastanee yhteiskuntiemme eroja noin laajemminkin...). Tuskin systeemi kuitenkaan Suomessa muuttuu niin kauan kun ylioppilaslautakunta säätelee mitä kuuluu oppia ja mitä ei. Se olisi kyllä mainiota jos ylioppilastentaameihin tulisi tulevaisuudessa pakollinen suullisen kielen koe.
Varmasti Ruotsissakin on ihmisiä, jotka ei hallitse puhetta, mutta kaikki tähän mennessä tapaamani paratiisin lapset ovat puhuneet hemmetin sujuvaa Englantia ja ihan helposti, ilman tuskaa ja kyyneliä, ilman pahoitteluja surkeaksi kuvitellusta osaamisesta. Heja Sverige!
Ulko-oveni
Pakko valittaa vielä yhdestä asiasta, nimittäin internetistä. Kyllä, se on paha, mutta sen lisäksi myös aivan tautisen hidas. Päivisin keskimääräinen sivunavaamisaika on 1-3 minuuttia, aamuisin ja iltaisin vähän vähemmän. Tulee vanhat modeemiajat mieleen. Tosin nyt netissä kolaroimisen ohella voi tehdä muutakin, koska sivun lataus kestää kuin Alepassa kassajonon purkaminen.
Keskellä tie vie kohti kävelykatua ja jokea
Pieni purku tämän päiväisestä puheestani, jonka viimeinkin sain pidettyä. Ei mennyt kovin hyvin, ei. Sain hyvää palautetta kokonaisuudessaan, mutta ihmiset ja eritoten opettajat ovat liian kilttejä. Puheen rytmi, äänen kuuluvuus, aihe (yleinen äänioikeus ja vuodet 1906-07) sekä kokonaisuuden hallinta olivat kiitettyjä, mutta tämän jo oikeastaan osasin arvata, sillä kyllähän minä nyt puheita osaan pitää, ja vielä kelpoja osaankin.
Parantamisen varaa olikin sitten tärkeimmissä eli sanoissa ja kieliopissa. Ääntämisessäkin varmasti oli, vaikka siihen ei nyt puututtu. Tosi asiassa hermoilin, sönkötin, unohdin sanoja ja puhuin mitä sattuu -kielioppia. Syytän tästä huonon kielitaitoni lisäksi myös "stolppareita" eli ranskalaisia viivoja, joiden avulla puhe piti pitää (assosioipa lause johonkin ihan toiseen mielikuvan...), apuna ei siis saanut käyttää valmiiksi kirjoitettua puhetta. Haastavaa, kyllä ja samalla hiton ärsyttävää kun ei saa ilmaistua itseään. Ärsyttävää oli myös jälleen saksalais-tsekkiläinen liittouma kielenhallintataitoineen. Ei siinä, mukavia ihmisiä ovat, heikentävät vaan suomalaisten itsetuntoa osaamisineen.
Täällä on kyllä tullut karulla tavalla suomalaisen kieliopetuksen suurin puute esille: puhetaito. Suomalaisessa koulujärjestelmässä kyllä muistetaan istua kielistudiossa ja hioa ääntämistä ja ymmärrystä, mutta siitä ei kuulkaa ole paljoakaan hyötyä, mikäli aikoo joskus käyttää oppimaansa kieltä myös suullisesti. Puhetta ei myöskään ole valmiiden lauseiden toistelu opettajan johdolla. Sitä paitsi ainakin Ruotsin kielessä ääntämistä opetetaan ihan väärin, jos on täkäläisiä uskominen; lähes joka tunnilla tulee palautetta suomalaisten yleisestä väärästä ääntämistavasta. Riikinruotsia, huusi Kaarle Kustaa joukoilleen!
En tiedä miten muut vaihdossa olleet ovat puheen vaikeuteen törmänneet, mutta ainakin minulle se tuottaa suuria vaikeuksia, jopa niissä tilanteissa, joissa sanavarasto riittäisi ihan sujuvaan keskusteluun. Suomi on kieliopin, ei puhumisen maa (mikä heijastanee yhteiskuntiemme eroja noin laajemminkin...). Tuskin systeemi kuitenkaan Suomessa muuttuu niin kauan kun ylioppilaslautakunta säätelee mitä kuuluu oppia ja mitä ei. Se olisi kyllä mainiota jos ylioppilastentaameihin tulisi tulevaisuudessa pakollinen suullisen kielen koe.
Varmasti Ruotsissakin on ihmisiä, jotka ei hallitse puhetta, mutta kaikki tähän mennessä tapaamani paratiisin lapset ovat puhuneet hemmetin sujuvaa Englantia ja ihan helposti, ilman tuskaa ja kyyneliä, ilman pahoitteluja surkeaksi kuvitellusta osaamisesta. Heja Sverige!
Ulko-oveniPakko valittaa vielä yhdestä asiasta, nimittäin internetistä. Kyllä, se on paha, mutta sen lisäksi myös aivan tautisen hidas. Päivisin keskimääräinen sivunavaamisaika on 1-3 minuuttia, aamuisin ja iltaisin vähän vähemmän. Tulee vanhat modeemiajat mieleen. Tosin nyt netissä kolaroimisen ohella voi tehdä muutakin, koska sivun lataus kestää kuin Alepassa kassajonon purkaminen.
Keskellä tie vie kohti kävelykatua ja jokeaTaidan vielä lukea Rikosta ja rangaistusta, kun olen kerta alkuun päässyt,
NH
NH
Älä ressaa puheesta, se on varppina vaikeeta kaikille aluks. Noh, ainaki mulle ku hyppäsin lentokentältä italodiskotaksiin ja pelotti niin hitosti. Tuut huomaamaan et maaliskuun lopussa pärjäät jo ihan eri tavalla. Tsemppiä! :)
VastaaPoistaSamaa tulin sanomaan, että kyllä se puhe sieltä tulee kun vaan muistaa puhua. Kun tankkaa ja miettii ja tankkaa ni sitten jo huomaaki, ettei enää tarvii niin kauheesti miettiä ja sitten se onkin jo helppoa kun sen kielen suhteen vähän niinku rentoutuu. Tiiätkö pissat housuun, ihana lämpö jne.
VastaaPoistaJos se ei ala luonnistua, voit syyttää ruotsalaisia, koska ne puhuu liikaa englantia ja sää et saa tarpeeksi harjotusta.
parhain terveisin anna