Sweden fäck, finnish guud.

Takaisin Uppsalassa ja tämän hetken normaalissa elämän rytmissä: ruoka, internet, Hesarin ja Turkkarin uutiset, Ruotsin opinnot, pallomeri, osakunta jne.

Kovin paljoa ei jäänyt Riikasta käteen, pitkälti sen takia, että olimme maissa vain kuusi tuntia, mikä ei ole kovinkaan paljon. Oikeastaan vain kävelin kahden suomikaverin (Klapp, ei suomi-sellaisen) kanssa kaupungin keskustaa ympäri, söin pizzaa, Hesen minimegan ja päivällisen intialaisessa raflassa. Kävimme myös ihka oikeassa "pilvenpiirtäjässä", jossa oli kaikki 26 kerrosta. Näkymät olisivat olleet hienot jos kaupungissa olisi ollut vähemmän sumua.

Kaupunki itsessään oli samalla kaunis ja samalla kalsean kolkko. Ensimmäinen johtuu kauniista taloista ja jälkimmäinen Riikan autiosta ja kolkosta ilmapiiristä sekä säästä. Myös töykeyttä oli aistittavissa. Niin, ja pelottavia autokuskeja. Josko Turussa ajetaan kiireen ja ylimielisyyden sokaisemana niin Riikassa kävelijät tuntuivat oikeasti olevan alati tähtäimessä. Lyhyen visiitin aikana meinasin paikallisen ääliön yliajamaksi, joskin olisin kai selvinnyt vain ruhjeilla, sillä välikohtaus tapahtui torin edustalla. Kadun ylittäminen on pelottanut yhtä paljon vain idän Venetsiassa Pietarissa aikoinaan.

Sain myös yhden paikalliskontaktin kun muutama sata metriä ennen terminaalia seuraani lyöttäytyi paikallinen rantojen mies, jonka tarkoituksena oli selvittää, että mistä olen. Hän oli kovin tyytyväinen, että en ollut Ruotsista, koska kaikki ruotsalaiset ovat homoja, jotka tulevat Latviaan vain homoilemaan, pois kaikki ruotsalaiset Latviasta. Suomalaiset sentään ovat hienoa kansaa, meillähän oli Mannerheim, Paavo Nurmi ja Marja-Liisa Hämäläinen. Hämäläistä seurasi performanssi hiihtämisestä. En tohtinut korjata, että hän on nykyään Kirvesniemi.

Laiva, ms. Regina Baltica oli jotain, mitä en suosittele kokemaan. Pieni ja kämäinen purkki, jossa oli äärimmäisen pienet hytit ja kallista ruokaa. Kaikki tämä oli höystetty sokkeloisella tilasuunnittelulla, jossa selvitäkseen olisi aluksi kannattanut tiputella Läkeroleja hytistä kauppaan. Vieläkin päässä tuntuu etäisesti Itämeren aallot ja tasainen keinunta.

Myös pallomeri tuli koettua, kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti. Onneksi latvialaiset sekä muutama suomalainen ja saksalainen loivat sitä tuttua laivatunnelmaa, ettei joutunut täysin uudenlaisen laivamatkustamisen kokemukselliseen piiriin. Ei siinä, pidän kyllä monista vaihtareistamme, mutta monesti touhu vaikuttaa vähän turhalta naiviuudelta ja hihittelyltä. Lapsia monet vielä ja nyt ensimmäistä kertaa omillaan. Kyllä, tunnen itseni monesti täällä vanhaksi ja ryppyiseksi änkyrähumanistiksi, jota ei kiinnosta mennä ennen yhdeksää jonottamaan yökerhoon ja sheikkaamaan sitä kuuluisaa äässiä. Ehkä ymmärrätte, välillä ei vaan jaksa innostua tästä kaikesta.

Mukavaa sen oli muutamat keskustelut, joita kävin laivan infon viereisellä sohvakulmauksella. Toisessa keskustelin pitkän tovin erään saksalaisen Hanneksen kanssa jalkapallosta ja toisen keskustelun kävin turkkilaisten vaihtareiden kanssa Turkin sisäpolitiikasta. Voitte arvata, missä kysymyksissä siinä liikuttiin. Yhteisymmärrystä emme juurikaan saavuttaneet, mutta väliäkö sillä, pääasia oli, että sain kuunnella heidän mielipiteitään kurdeista, armenialaisten joukkomurhasta, sensuurista ja sen sellaisesta. Täytynee seuraavaan kertaan hieman täydentää omaa tietovarastoa, jotta keskustelu sujuisi paremmin (huomasin, kuinka vähän lopulta tiedän Turkin asioista, mikä on sekin vähän surullista). Noh, sen siitä saa kun puoli kolmen aikaan saa päähänsä mielenkiintoisia kysymyksiä (oikeastaan tämä ei edes johtunut humalasta vaan hieman tylsästä menosta).

Huomenna olisi lasergame osakuntalaisten kanssa. Katsotaan jaksanko vaivautua sosiaalisoitumaan. Olisi hitosti läksyjä torstaille ja Taru tulee tänne keskiviikkoaamuna. Tulemme sitten yhdessä perjantaina Turkuun, koska lauantaina on S&S:n häät. Sunnuntaina sitten taas takaisin Uppsalan talveen.

Nyt ei tämän enempää, pää on liian tyhjä minkään kauniin ja jalon ilmaisemiselle.

Hej då,

NH